maanantai 3. kesäkuuta 2013



 Helsinki on kylpenyt valossa ja lämmössä nämä viime päivät. Olemme käyneet Kn kanssa joka päivä kävelyillä ja huomaan että siinä samalla aivan vahingossa päivetys alkaa jo hiljalleen näkyä. Olen hurjan huono auringon ottaja, ja tälläinen ns. aktiivinen ruskettuminen sopii minulle paremmin. Aivan päivän kuumimpina hetkinä olemme olleet varjoisilla sisäpihoilla, kahviloissa ja ihan vain kotona rakentamassa dubloja. Kesä on myös tuonut matkailijat Helsinkiin. Sen aivan unohtaa kuinka kaupunki muuttuu ja saa lisää energiaa ja kuhina kasvaa kesällä. Oikeastaan se on vain mukavaa, toisinaan taas huomaan olevani itsekäs ja haluaisin nauttia myös rauhasta ja rauhallisuudesta kaupungissakin. Välltelen kiireisimpiä aikoja ja sillä pääsee jo tosi pitkälle. Tänä kesänä haluaisin myös seikkailla Helsingin edustan saaristoa, tätä haaveilin jo monta kesää sitten. Jotenkin vain jäi toteuttamatta silloin.

* * * * * * ** * * * * * * * ** * ** * * * * * *** * * * * * * * * * * * * * ** *  * *  * * * * * * **  ** 
Helsinki has bathed in light and warmth these last days (.it's been wonderful, as last summer was quite cold and rainy) We've had many walks every day with K. I've begun to nitice a tan building up gradually after each passing sunny day. I'm terrible at sunbathing, I do not have the patience, so an active way to get tanned is what I prefer. At the hottest hours of the day we've been strolling shadowy inner courts and alleys, stopped for a coffee and cake at some nice cafe and well then we've been just at home building his Legos together. Summer has also brought many tourist to Helsinki. It's mostly really nice, but just sometimes I ( rather selfishly I admit) hope for some space and calmnes in the city as well. The best way to get that is to avoid the rush hours and go for places that are'nt a big tourist site. This summer I wish to go explore the archipelago in front of the city.






 Unohdin aivan esitellä teille Harlekiinin! Hän on pikku Robin Hoodin veli. Myöskin fleecestä yhdellä metalli napilla. Minusta on ihanaa suunnitella ja tehdä vaatteita lapsille. Jotenkin vain siinä on enemmän tilaa luovuudelle, ja hulluttelulle kuin aikuisten vaatteissa. On myös huippu hauskaa että lapsoset ovat varsin pieniä joten kankaan/ materiaalien menekki on varsin vähäistä. Tuntuu että Harlekiininkin taioin kuin tyhjästä. Minulla  on ideoita vielä ainakin kahteen erilaiseen huppariin. Seuraavissa haluaisin kuitenkin kokeilla materiallina college neulosta, jos vain löydän sellaista millaista olin ajatellut. ( olen vähän nirso)

Oh ja katsokaas viimeisessä kuvassa on Lumikki ja hänen kuuluista omenansa. Tekisikö sinun mielesi maistaa palanen ?
* * * * * * * * * * * * * * * * * * ** *  * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * ** 
I forgot to introduce you guys to Harlequin. He's Little Robins brother. Also made from fleece with one metal button in the front.  I love making up desings for kids. It gives you so much more room for  creativity and playfulnes that is lacking in adulst clothing ( not always just mostly) What I also love is the fact that well kids are small! So hence the amount of fabric that you need is much less than in lets say a womens dreess. I gathered Harlequin here out of thin air (almost) just a few small pieces of  fleece and there we go. I'm really happy with the pattern. But I still have a few ideas for at least 2 more jumpers, this time I'm thinking of using jersey. ( if I can find the kind I'm hoping for)

 Oh and look in the last picture we can see Snow white and her ah so famous apple. What a treat, would you take a bite out of that?


2 kommenttia:

  1. Jänniä kuvakulmia näissä, näyttää kaupunki ihan uudelta. Minäkin toisaalta nautin siitä, että kadut täyttyvät ihmisistä ja toisaalta kaipaan tyhjiä katuja. Siksi kaupunki taitaakin olla parhaimmillaan varhain aamulla tai myöhään illalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet oikeassa aamut ovat hyviä aikoja jos kaipaa tyhjiä katuja kaupungissa. Etenkin sunnuntai aamut ovat (joskus jopa hämmentävän) rauhallisia jopa Helsingin keskustassa.
      Myöhään illalla kävelen katuja lopulta vain harvoin, niihin aikoihin pitäydyn meidän kulmilla vain. Valitettavasti täytyy nimittäin sanoa että yö elämä houkuttelee esiin joskus todella kauheaa katsottavaa ja kuultavaa. En soisi lasteni sellaista kuulevan/ näkevän. Koska me ollaan niin tiivis poppoo että poikkeuksetta ainakin nuorin on aina mukanani. Kesä yöt ovat kuitenkin ihania ja suunnitteilla on reissu (lapsitta) jolloin minäkin pääsen samoamaan kesäyöhön ja hämärään valoisuuteen.

      Ohops, tulipa taas kuvia valkoisesta kirkosta. Näköjään ihan kaksin kappalein. Noh ei se mittään. Minusta on aina viehättävää käydä kurkkaamassa miltä kirkon valkoinen näyttää mitäkin taivasta vasten. Olen myös (kuten huomaat ) hyvin ihastunut tuohon taivas perspektiiviin noin muutenkin. Talot näyttävät jännittäviltä ylös alaisin kuvattuna. Lapsena roikun usein nojatuoleissa pää alaspäin ja huvitin itseäni kuvittelemalla että talomme olisikin ylös alaisin. Lattiasta tulisi katto ja päin vastoin.

      Poista