Olen tässä pohtinut paljon koulutus asioita. Ei ehkä yllättävää onhan jälleen kevät. Läheiseni ovat jo vuosien varrella tulleet lähes immuuneiksi vuosittaisille kevät (= lue mikä minusta tulee isona) ahdistuksilleni. Yhteishaku ja korkeakouluhaut ovat sanoja jotka nyt nostattavat niskakarvoja pystyyn
Tänä aamuna erityisesti tunnen itseni jokseenkin tyrmistyneeksi, kuin jonkin törmäyksen jäljiltä. Luin juuri pitkän litanjan ennakkotehtäviä eri koulutuksiin. Vaikka kuinka sanon itselleni että; sinä pystyt tähän, teet vaan, pois liika itsekritiikki, sä olet hyvä ja taitava usko ny!
Mutta kuulkaas kun se on niiin vaikeaa se itseensä uskominen.
Ja miksi? Niiii iiiin, se onkin monimutkaista se.
Jos jotain toivon vanhempana voivani lapsilleni antaa olisi se terve rahtunen hyvää itsetuntoa ja itseluottamusta.
Aij jai nyt pitäisi kai taas mennä pusertamaan itsestä sitä eliksiiriä mitä luovuudeksi kai kutsutaan.
Hi there,
Sorry the last posts have been only in finnish.
Resently thoughts about studies have been going round and round in wide circles in my head. No suprise as it's spring time again. (Here we apply to universities etc around this time of year)
My nearest and dearest have become immune to these (rather pathetic) anxietys of mine. It always hits when the applying time approaches. I am bit shamed to admit I still am not 100% sure what I will become when I grow up. I have so many (=read too many!) intrest, which makes it so very difficult to choose. And I have a reputation that I tend to change my mind a bit too often, it's all due to the lack of selfesteem I know. I get scared I'm not good enough, not creative nor smart enough to make it. Wich is silly. So the battle is on again, but this time I am determined to be the one who will prevail.
Today I read the pre-task lists to the studies I am most interested of, and oh my gosh! Well, so I best go and squeeze some of the elixir called creativity out of me!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti