Tammikuuta! Good January to you!

 Muutamia tunnelmia vielä joululta. Tyttäreni saivat joululahjaksi (minulta) jouset. Niillä on leikitty päivittäin ja ne pujahtavat mukaan myös mummola reissuille. Herätti kuulkaas huvittuneita hymyjä rautatieasemalla kun sankarittareni iloisesti koikkelehtivat jousineen päivineen minun ja vaunujen perässä. Haluan ommella heille vielä oikein sankarittaren mekot, sellaiset syvän siniset joissa on oma kirjain kirjailtu vaakunan lailla rintamukseen.


Some photos from december. My girls got bows from me for Christmas. They have played with them daily. A & N even wanted to take their beloved bows with them  when we went to visit my mother in Lahti. It made people at the railwaystation smile, two tiny girls hopping merrily with hyge bows and some arrows dangling around their waist. I have been planning on sewing them proper dresses for their plays. I have a vision of deep blue color, soft texture, a letter done with embroidery in the front like a coat-of-arms.

 Pikku K täytti 9.pvä vuoden. Ajatella se pieni joka vuosi sitten parkaisi enssimmäisen kerran tässä maailmassa on jo vuoden ikäinen tutkija, seikkailija. Minun rakkaani.

Little K turned one at the ninth day. To think that a year ago someone so small and delicate cried for the very first time in this world, and now he's one. An explorer and adventurer who has the sweetest cuddles and kisses imaginable. My darling son.

  Lullassa on ollut hiljaista koko tammikuun alku. Syy siihen on oikeastaan hyvin yksin kertainen, mahtuu kahteen sanaan.
Me muutamme!
 Muuttopäätös tuli hieman yllättäen eteen,  ja (onneksemme) uusi koti löytyi jo samana iltana internetin asunnot sivuilta. Seuraavana päivänä sydän pamppaillen kävin katselemassa asuntoa.
Tänään avasin oven omilla avaimillani ja  kävelin uuden kotimme huoneissa, enkä voinut sille mitään että hymyilin, melkein pompin ilosta. Tässä on meidän uusi koti.

Koti on minulle tärkeä paikka, siksi muuttaminen onkin aina suuri muutos mutta toistaiseksi ei koskaan vielä vaikea valinta.  Vanhan kodin hyvästely on haikeaa ( silloin muistelen kaikkia siinä kodissa  vietettyjä hetkiä) Samalla sisin on kuitenkin tikahtua innosta aloittaa jotain uutta, astua eteen päin ja olla tosi onnellinen siellä uudessa paikassakin.

It's been very quiet here since december and christmas. ( sorry darlings!) But am so happy to tell you why. It only needs three tiny words to tell this big thing. We are moving!
The decition came a bit unexpected and not so very pleasantly at the end of december. I was so lucky when I noticed the add for our new home. I went to see it the next day heart bumbing so fiercely I almost had to hold it still with my hands. And today I opened the door home with my very own keys, and walked thru the rooms looking at the morgning sun while it filled the rooms with light. I wanted to jump in joy, I felt home there, in that empty still apartment. Our home.

Home is an important place for me. And moving is always a big change, yet the decition has never been a difficult one to make. It's a wistful feeling to say goodbye but at the same time inside there is the joyous feeling of beginning something new, stepping foward boldly deciding to be so very very happy in that new place aswell.


ps. The raw organic chocolate in the last picture was absolute heaven. After tasting that I feel there is no going back to any other kind of chocolate. It's gotta be raw for me. How about you?