sunnuntai 3. marraskuuta 2013

JUMP


Elo on nyt kiireistä. 
Olen tuuminut ja pohtinu. Kaiket päivät vain pyöritellyt ajatuksia, nukkunut liian vähän ja huonosti. Juonut siitä seurauksena paljon kahvia ja ollut vähän ja enemmänkin hyper tilassa.
Siirryimme juuri talven kynnykselle, kellojakin siirrettiin. Tervetuloa vain talvi, minä ainakin odotan jo ensi lunta. Ihanaa valkoista puuteria kaunistamaan harmautta. ( Odotan koska haluan päästä kuvaamaan sen!) Kiireys aiheuttaa minussa yleensä aina ikävän repivän tunteen. En oikein meinaa riittää kaikkeen mihin minun pitäisi, kaikkeen mihin haluaisin. 
Onko tuttua?!
Koska olen herkkä tuntemaan syyllisyyttä (milloin mistäkin usein aivan turhaan) on elo myös ollut rankkaa. 
Kaiken kaikkiaan hetken haparoituani löydän kuitenkin taas balanssin, ja virtaa. Lepoa rakkautta ja halauksia täynnä olevan viikonlopun jälkeen tuntuu hyvältä. Taas on  sellaista sisäistä  sähköä ja kipunaa. 
Tiedättekö tunteen?
On aika kivaa kun ideoita pulpahtelee, jopa sellaista tahtia ettei niitä meinaa saada kirjattua ylös. Saati kuviksi asti. 
Voihan tohina puhina. 


Life 
is hectic now.
Lately I've been pondering and toying with thoughts,plans and visions. I've been so preocupaid I've been barely able to get any decent sleep. Hence a worrying amount of coffee has been consumed.
We made a leap closer to winter, it's November all ready. I have been looking foward to the very first flakes of snow to fall. ( I so badly want to go and get that with my camera)
Being busy almost always makes me feel torn. I feel like I'm not engough for everything needed, expected of me. Not to mention all the extra things I want to do. 
Do you know what I mean? 
 I'm really easily feeling guilty for not being there  100% for my kids, my friends, my family and my lovely T.
So it's been a bit rough. 
I'm ok though. After a lovely calm and realxing weekend without any schedules and pressure I feel good again. All exited, inspired, full of spark and energy. It's so important to know when to slow down a bit. (and what's been always hard for me) And to know when you need help and to ask for it. 

So up towards the stars my firends! Go with the wings of inspiration and imagination. 
Have a lovely week!


2 kommenttia:

  1. Tohina puhinaa on täälläkin. Pidän puhinasta, mutta kun on liikaa puhinaa, sitä väsyy ja sitten eivät minun aivoni ainakaan jaksa tuottaa enää mitään uusia ideoita. Tarvitsen rauhaa ja tekemättömyyttä, jotta pystyn luomaan jotain uutta.

    Kivoja nuo hyppykuvat, niissä on riemua.

    VastaaPoista
  2. Ihania kuvia taas kerran Anna :) Ja tunnistan kyllä tuon tohinan ja puhinan. Se ei ole enää arkipäivääni, mutta varsin tuoreessa muistissa. Mukavaa puuterilumen odottelua!

    VastaaPoista