Loppu kesä harmaan sävyissä/ from the end of the summer in shades of gray

 Kaikki rakastavat saippuakuplia, eikö vain!  Everyone loves soapbubbles, don't they!?

 Taivas jaksaa hämmästyttää ja kiehtoa minua aina. Joskus tulee törmäiltyäkin kun katselee vain sineen.
The sky does'nt stop to amaze me, the shapes of the clouds, the colors,.. Sometimes I walk into things like lamp post, postboxes etc and or I bumb into people. Oh the embaracement.

Hiekkalaatikko hetki. Yksi pieni pojan koltiainen yksi isompi, molemmat minulle niin rakkaita. 
Their very first companioble moment on the sandbox. One small boy one bigger, both of them have a corner of my heart as theirs.

Varjot ovat heijastusten ja taivaan lisäksi yksi mielipuuhistani. Varjot jaksavat hämmästyttää myös aina ja vaan. Varjoilla on myös hauskaa leikkiä, vielä en kuitenkaan ole onnistunut karistamaan omaani kannoiltani, enkä kai haluaisikaan. Olisi aivan liian pelottavaa!

I like reflections form different surfaces, I love watching the skies, and I really like palying with shadows. They're fun to play with, thay can be easily traceable or not, they can be long, or short, funny or scary. So many things, so many shades.


On hauskaa klikkailla tietokoneella ajassa taakse päin. Vaikka vain muutaman kuukaudenkin, tai esimerkiksi heinäkuun loppuun kuten näissä kuvissa. On hämmästyttävää kuinka kuvat voivat viedä hyvin voimakkaastikin takaisin johonkin hetkeen ja muistoon. Voi ihan kuulla tuulen huminan tai lintujen laulun, auringon lämmön...

It's lovely to be able to travel in time. Just click click on your computer and from file to file. Pictures can take you back a long way or just a couple of months, or as here back to the end of summer. Photos can take you back sometimes so vividly you can almost hear the swoosh of the wind, the gentele song of birds in the threes, feel the warmth of the sun...

JUMP

 

Elo on nyt kiireistä. 

Olen tuuminut ja pohtinu. Kaiket päivät vain pyöritellyt ajatuksia, nukkunut liian vähän ja huonosti. Juonut siitä seurauksena paljon kahvia ja ollut vähän ja enemmänkin hyper tilassa.

Siirryimme juuri talven kynnykselle, kellojakin siirrettiin. Tervetuloa vain talvi, minä ainakin odotan jo ensi lunta. Ihanaa valkoista puuteria kaunistamaan harmautta. ( Odotan koska haluan päästä kuvaamaan sen!) Kiireys aiheuttaa minussa yleensä aina ikävän repivän tunteen. En oikein meinaa riittää kaikkeen mihin minun pitäisi, kaikkeen mihin haluaisin. 

Onko tuttua?!

Koska olen herkkä tuntemaan syyllisyyttä (milloin mistäkin usein aivan turhaan) on elo myös ollut rankkaa. 

Kaiken kaikkiaan hetken haparoituani löydän kuitenkin taas balanssin, ja virtaa. Lepoa rakkautta ja halauksia täynnä olevan viikonlopun jälkeen tuntuu hyvältä. Taas on  sellaista sisäistä  sähköä ja kipunaa. 

Tiedättekö tunteen?

On aika kivaa kun ideoita pulpahtelee, jopa sellaista tahtia ettei niitä meinaa saada kirjattua ylös. Saati kuviksi asti. 

Voihan tohina puhina. 

Life 

is hectic now.

Lately I've been pondering and toying with thoughts,plans and visions. I've been so preocupaid I've been barely able to get any decent sleep. Hence a worrying amount of coffee has been consumed.

We made a leap closer to winter, it's November all ready. I have been looking foward to the very first flakes of snow to fall. ( I so badly want to go and get that with my camera)

Being busy almost always makes me feel torn. I feel like I'm not engough for everything needed, expected of me. Not to mention all the extra things I want to do. 

Do you know what I mean? 

 I'm really easily feeling guilty for not being there  100% for my kids, my friends, my family and my lovely T.

So it's been a bit rough. 

I'm ok though. After a lovely calm and realxing weekend without any schedules and pressure I feel good again. All exited, inspired, full of spark and energy. It's so important to know when to slow down a bit. (and what's been always hard for me) And to know when you need help and to ask for it. 

So up towards the stars my firends! Go with the wings of inspiration and imagination. 

Have a lovely week!

Heijastuksia/ Reflections

 Kukkuu, minä täällä!
Syksyn alussa kun sain järkkärin koulusta käsiini. Ihastuin ikihyväksi. Kameran kanssa seikkailu ja etsimen läpi maailman tarkkailu on koukuttavaa.
Tässä hieman kuvia  syyskuulta, kun puut ovat vielä vihreässä lehtiasussaan.


Hey there, me here!
I just love to go out a camera with me. Just to walk, see, explore and find the photos.
Here some photographs for September I think. Hope you like them. I have always found reflections intriguing.

Kuvaamassa Linnanmäen valokarnevaaleilla/ Out with my camera at Linnanmäki Carneval of Light

Syysloma

Villasukka kelit ja pahvilaatikko leikkien aika.
Olen flunssassa ja kylläpä se vie voimat. Pitäisi kyllä saada tunnollisen opisjelijan sertifikaatti tästä hyvästä kun lomalla sairastaa näin ahkeraan. Seuraavaksi kipeäksi saakin tulla vasta joulukuussa.
Sain äidiltäni vinkkejä kuinka nujertaa tauti. Millaisia keinoja te käytätte flunssan torjuntaan/ parantumiseen?

Minä kietoudun villaan, villasukkiin, villamyssyyn, villatakkiin. Kömmin myös sänkyyn tyyny vuoren keskelle neulomaan, lukemaan ja torkkumaan.Teen juonti on myös yksi apukeinoistani. En oikein osaa juoda kuumaa mehua, vaikka sitä monesti suositellaankin. Enkä juuri piittaa yrttihaudukkeista.

Paluu/ the coming back

Hei,
Tuhannesti anteeksi tämä poissa olo. En ole lopettamassa bloggaamista. Kävi vain (jälleen) niin hassusti että hukkasin / unohdin tyystin blogini salasanan enkä ole päässyt sisään. Vähän typerää tiedän. Onnituihan tämä sitten lopulta nimittäin, kuten näette. Olen kuitenkin jotenkin kummasti toisinaan todella onneton tietokoneiden kanssa. En vain jaksa ymmärtää ja minun on toisinaan hyvin hyvin vaikea keskittyä. Onneksi nyt halu voitti nuo vaikeudet. ( sain toki hieman myös teknistä tukea, että kiitos vain!! )


Olen ollut kauhean kiireinen ja aivan hurjan O N N E L L I N E N!
On niin paljon erilaisia projekteja menossa nyt koulun puolesta plus kaikki omat ideani ja kuvaus projektini siihen kaupan päällisiksi. Tämä kiire on siis hyvää kiirettä.
Sitten vielä pahoittelut siitä etten saa tähän liitteeksi kuvia joita haluaisin teille näyttää. Tästäkin syytä atk.ta. Tietokoneeni hajosi kaiken kivan päällepäätteeksi ja tässä mennään nyt ihan viimeisillä oljenkorsilla kunnes saan hommattua kunnon koneen ohjelmineen. En siis saa kuvia tarpeeksi pienoisiksi että mahtuisivat tänne. Lupaan käsi sydämellä ja sormet ristissä että niin pian kuin mahdollista saatte kuvia nähtäväksi ettei mene ihan tylsäksi tämä.

Paljon ihania syysterveisiä
Anna
 

Hi there you all!
I'm so tremendously sorry for not beeing able to update here in such a long long time. Don't worry I'm not going to stop blogging, this was just an unfortunate blib. I lost my passwords so I couldnt logg in and do any uppdates. Luckily I found a computer wizz friend who guided me back here.

So what's been happening lately?
Well, I've been really busy and so very very H A P P Y! I'm allmost living a dream. ( or so it feel like) I have loved every minute at my new shcool of photography and audio visual tecniques. It has also made me very musy as I said before with all the neccessary school projects at hand plus all my own little ideas and projects to add aswell. But it's good I like it, things are moving foward.
Then I'm sorry about another thing aswell. I can't add any of my new lovely pictures here as my computer fell apart and I'm now working with a supstitute one before I get to have a new one. So that means I lost all my programs. My photos are just too big to be upploaded here as they are. I promise I'll add pictures as soon as I can. In the mean while you guys enjoy the beautifull colors of Autumn.

With many huggs
Anna

 

Pula

Eräänä paahteisen kuumana kesäpäivänä Kroatian reissullamme teimme päivä retken Pulaan. Pula on kuuluisa vanhoista Rooman aikaisista (muutamasta) rakennuksistaan. Kuvissa niistä kaksi, Colosseum sekä temppeli aivan kaupungin keskustasta. Meneillään oli eräänlainen kaupunki ja taide festivaali,  minulle jäi kuitenkin hieman epäselväksi olivatko nuo keltaiset nauhat osa jotain installaatiota vaiko kenties turvaamassa temppelin pilareita?  Oli hieman harmi että aikamme Pulassa oloon jäi aika lyhyeksi sillä olimme aikalailla bussi aikataulujen varassa. Matka serpentiini teitä pitkin etenkin Limskin kanaalin reunustaa ajaessamme oli sydäntäpysäyttävää toisinaan. Kuskimme tööttäsi ärhäkästi jokaisessa mutkassa: ikään kuin siten huutaen täältä tullaan pois alta. Toisinaan pusikoista pisti esiin puinen risti ja jokusia kynttiöitä. Ehkä onnettomuudet sellaisilla teillä eivät tosiaan ole kovin epätavallisia, tai jos ovat sitä niin valitettavasti ovat vakavia. Pudotus alas olli nimittäin hyvin jyrkkä.

One very hot summer day on our holiday in Croatia we decided upon taking a jorney to a bigger city that is famous of its (few) Roman buildings. We saw and walked around the Colosseum, it was quite impressive alltho very much smaller than the one in Rome. We also found that building with the yellow ribbons, a temple if I remember it right. There was a art to the streets kind of festival so it was left to guessing where the ribbons a part of an installation or a way to protect the building... I was a shame we had only so little time to spen in Pula as we had to rely  on the buss schedules. The roads from Vsar to Pula where frightening to say the least.